Seppä ojensi paperinivaskan Tietäjälle. Tämä kävi muistion läpi ja käski: ”Kutsu kaikki paikalle. Dokumentti sisältää ohjeita.”
Ennen-eläneiden työmaakoppi. Zhuwei, Taipei - Taiwan.
Ennen eläneiden työmaaparakilla kävi kuhina. Herkkyyden Diktaattorit asettuivat omille paikoilleen pitkän pöydän taakse ja parakin pitkä sivu avattiin yleisölle. Näky oli kutakuinkin sama, kuin viimeisessä ehtoollisessa. Tietäjä istui Jeesuksen paikalla ja asetteli pöydälle olutta ja makkaraa. ”Pistäkää makkara kiertämään kahteen suuntaan, niin säästämme hieman aikaa.”
”Rakkaat Diktaattorit ja: onkos täällä kilttejä lapsia? Olemme vastaanottaneet viestin Runoilijalta ja tämä on käsiteltävä julkisesti. Kuka haluaa sinappia makkaran kanssa?"
Sanotaa, että Ikuisuuden Rakennustyömaalla on harjakaiset joka päivä; talo on raunio ja vasta aluillaan jatkuvasti. Talo on pääosin ullakkoa. (Ullakko on talon muisti ja alitajunta. Sinne viedään tavarat, joita ei tarvita arkielämässä, mutta joiden aika oletetaan tulevan. Näiden tavaroiden arvo on niihin liittyvä tarina. Ullakko on tarinallinen tila, siksi ullakolla ei ole aikaa - vain muisti. Lapset rakastavat leikkiä ullakolla. Myös kaupungilla pitäisi olla ullakko, julkinen ullakko projisoimassa yhteistä alitajuntaa.)
Herkkyyden Diktatuurin Nimissä.
Yhdyn ajatukseenne vallankumouksesta. Kehoitan kuitenkin varovaisuuteen, mikäli uskotte tietävänne, mistä vallankumouksessa on kysymys.
Kaksi asiaa on yksi: kiltteys ja ikuisuus. Ole ystävällinen. Kiltteydellä en tarkoita tässä laiskuutta, enkä hyväksikäyttöailttiutta, vaan kiltteyden todellista totuutta. Kiltteys on kilttiä, eikä mitään muuta. Kiltteydelle ei voi antaa arvoa, se on totaalista ja kiltteyden totalitarismi sotii julkeasti rahataloutta vastaan: kiltteydellä ei voi tehdä konkurssia.
Nyt siellä hymistään itsekseen, sen arvaan.
Asento: yhteiskuntamme arvotyhjiö tullaan täyttämään etiikalla, nurkat vuotavat. Kun ilma loppuu, sen huomaa juuri silloin. On otettava vapaus irtaantua tuhat vuotta taaksepäin huomatakseen, että asiat ovat samoja. Ikuisuus, pölynimurointi, sateen loppumisen odottaminen – kiistelkää vain numeroista.
Kas, kas – palaset alkava loksahdella kohdilleen. Kaskas elää vuosia maan alla vain syntyäkseen huutamaan. Huutaa yksin hautausmaalla: ”Kas - kas!” ja pian on ilma sameanaan huutoa: ”Kaskas!” Hautausmaalla, tuo hävytön hyönteinen, luomakunnan irvileuka. Olen tavannut Säätäjän: joukkomme laajentuu.
”Säätäjän...”
”On tavannut Säätäjän....”
kaskas
”Varma on Säätäjästään...Kaskas!”
Minkälainen mies voisi olla Säätäjä? Hän kuulosti pelottavalta. Kuka voisi säätää Ikuisuutta, vai säätikö hän niitä toisia hommia? Ei, siitä ei voinut olla kysymys, sellainen mies ei voisi Runoilijaa kiinnostaa, ja Runoilija oli tosissaan: hän oli löytänyt inspiraation. Uusi mies on syntynyt.
Pöydässä ymmärrettiin Säätäjän läsnäolon olevan todellinen ilosanoma. Messias muiden joukossa. Kiltteys tiedettiin kaikkialla. Niin kuin kaikki muukin. Mutta kuka sen osaa sanoa ja milloin. Säätäjä.
Kirjeen lopussa oli runo, jota ei enää juuri kuunneltu. (Se on isännätön nälkäinen villakoira.ja hainz pieree.pelkästä alistuwasta katseesta.koirien taivaaseen piski ulisee.jeps.minä woitin.) Runoilija ei ollut enää parhaimmillaan. Lateli latteuksia. Puujalkojen Tonava. Viisasteli itselleen ja käpertyi sitten omahyväiseksi pisteeksi ja katosi. Vain itseensä voi täysin kadota. Vain itseä ei olekaan.
Yleisö eli työmiehet olivat vaiti. Pöydän takaa tuijotettiin, sitten työmaakopin seinä laskettiin alas. Kokous oli päättynyt. Miehet painuivat pyramideilleen ja pian ilman täytti kirkas metallin kilke ja murtuvan kiven katku. Pääskyset sieppailivat hyönteisiä ilmasta toinen toisiinsa törmäilemättä ja jostain kantautui tuoreen leivän tuoksu. Hiki saappaissa oli hävinnyt ja valkea santa joen rannalla kutsui loikoilemaan. Suuren eroottisen juhlan tunkua oli ilmassa. Työn vastakohta oli Valhalla, häpeä.
kuttakavatlapidemnonvisetsepekadendo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti